Mutta kuinka kauan...

Helsingissä selvitettiin nuorten aikuisten urbaania uskoa. Tutkimuskohteena olivat Helsingin Kallion nuoret aikuiset (20-39 vuotiaat) Mitä selvisi? Nuoret aikuiset olivat sisäisesti vieraantuneet kristinuskosta ja seurakunnan toiminnasta. Vieraantuminen on monen asian summa. Yksi varmaan vaikuttavimmista tekijöistä on se, etteivät vanhemmat enää anna lapselleen kristillistä kasvatusta.Seuraava polvi on edellistä vieraantuneempaa...

Nuorten aikuisten porukka ei enää pelkän muodollisuuden vuoksi säilytä jäsenyyttään.

Tämä uskonnollisista yhteisöistä vieraantuminen tuntuu vahvasti länsieurooppalaisessa maailmassa. Aika korostaa yksilöllisyyttä, joten kaikki instituutiot, myös poliittiset puolueet ovat vaikeuksissa. 

Samaan aikaan hengellisyys ja uskonto ei suinkaan ole menettämässä merkitystään nuorten aikuisten elämässä: Äiti Amma keräsi jälleen pitkän jonon halaajia...

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kirkon pitää olla aidosti kiinnostunut nuoristaan. Entistä enemmän on suunnattava myös suunnitelmalliseen nuorisotyön kehittämiseen. Työntekijöiden on saatava kouluttautua, on annettava aikaa laadukkaalle suunnittelulle ja rohkeasti jalkauduttava sinne missä ihmiset ovat, heidän arkeensa.

Nuorisotyö on usein ollut yleisen seurakuntatyön näkökulmasta "erikoinen saareke". Suotakoon sen olla sellainen ja kehittää  vahvuuttaan. Edelleenkin rippikoulu on yksi suosituimmista srk toimintamuodoista. Sitä on kehitettetty ja ulkomaita myöden ihasteltu. Nuoriso haluaa pohtia ja keskustella myös teologisista kysymyksistä. Tuo keskustelu on otettava vakavasti. Älyllisyys ei mielestäni sulje pois uskoa. Luoja on antanut ihmiselle järjen...kai käytettäväksi.

(teos Urbaani usko on Kirkon tutkimuskeskuksen tuore julkaisu)

223009.jpg

Elämänkaareen liittyvät  juhlat ovat tutkimusten mukaan suomalaisille tärkeä syy kuulua kirkkoon.